Rohkeus olla oma itsensä – miltä tuntuu tulla nähdyksi kameran edessä
- Maikki Wuoristo
- 20.12.2025
- 3 min käytetty lukemiseen
Rohkeus olla oma itsensä kameran edessä ei synny varmuudesta, vaan luvasta olla totta. Olen valokuvaaja Maikki Wuoristo ja kuvaan boudoir-, muotokuvaus- ja parikuvauksia Salossa, Turussa ja Helsingissä. Kuvia ihmisille, jotka kaipaavat aitoa valokuvauskokemusta ilman suorittamista. Tässä artikkelissa pysähdyn sen äärelle, miltä tuntuu tulla nähdyksi- ei korjatuksi- ja miksi epätäydellisyys, keskeneräisyys ja lempeä katse ihmiseen ovat koko kuvausfilosofiani ytimessä.
Hetki ennen kuin mitään tarvitsee tehdä
Huone on hiljainen. Ikkunasta tuleva valo osuu seinään pehmeästi, kuin kysyen lupaa. Siinä hetkessä ei vielä tapahdu mitään näkyvää. Ei poseerausta, ei ohjeita. Vain ihminen ja ajatus siitä, että kohta kamera näkee.
Usein juuri tässä hetkessä herää pieni jännitys. Pitäisikö ryhtiä korjata, hymyä harjoitella, ajatuksia siistiä. Pitäisikö olla jotenkin enemmän – tai vähemmän. Kameran edessä oleminen koskettaa jotain syvää: tarvetta tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Rohkeus olla oma itsensä ei ala siitä, että tietää olevansa valmis. Se alkaa siitä, että uskaltaa jäädä tähän hetkeen, vaikka ei vielä tiedä, riittääkö.
Mitä tarkoittaa tulla nähdyksi kameran edessä?
Tulla kuvatuksi on tekninen tapahtuma. Kamera, valo, hetki.
Tulla nähdyksi on inhimillinen kokemus.
Nähdyksi tuleminen tarkoittaa, ettei sinua pyydetä esittämään versiota itsestäsi, joka tuntuu vieraalta. Että sinun ei tarvitse olla parempi, kevyempi, iloisempi tai rohkeampi kuin sillä hetkellä olet. Aito valokuvauskokemus syntyy silloin, kun ihminen kokee tulevansa kohdatuksi – ei arvioiduksi.
Moni asiakkaani sanoo kuvauksen jälkeen jotakin, mikä pysäyttää minut kerta toisensa jälkeen:
“En tiennyt, että voin näyttää tältä. Mutta vielä enemmän yllätyin siitä, miltä minusta tuntui.”
Se tunne syntyy nähdyksi tulemisesta. Siitä, että rohkeus olla oma itsensä saa tilaa ilman kiirettä.
Rohkeus olla oma itsensä ei synny varmuudesta
Usein rohkeus ymmärretään väärin. Ajattelemme, että rohkea ihminen on itsevarma, valmis ja peloton. Todellisuudessa rohkeus olla oma itsensä on usein hiljaista ja haurasta.
Rohkeus on sitä, että jää paikalle, vaikka tekisi mieli perääntyä. Että antaa kameran nähdä myös sen version itsestä, joka ei ole vielä valmis. Epävarmuus ei tee kokemuksesta huonompaa – se tekee siitä aidomman.
Kameran edessä rohkeus ei näy suurina eleinä. Se näkyy hengityksessä, katseessa, siinä hetkessä kun ihminen lakkaa suorittamasta. Rohkeus olla oma itsensä ei vaadi varmuutta, vaan lempeää lupaa olla keskeneräinen.
Miksi kameran edessä oleminen tuntuu niin vaikealta?
Kamerajännitys on yksi yleisimmistä asioista, joista minulle puhutaan. Usein sen taakse kätkeytyy ajatus:
“Entä jos en ole tarpeeksi?”
Kamera ei itsessään pelota. Se, mikä pelottaa, on näkyväksi tuleminen. Ajatus siitä, että joku näkee meidät sellaisina kuin olemme – ilman suojia. Kamerajännitys ei ole merkki heikkoudesta, vaan siitä, että tilanne on merkityksellinen.
Kun tämän ymmärtää, jännitys alkaa muuttua. Se ei ole este rohkeudelle olla oma itsensä, vaan usein sen ensimmäinen askel.
Lue lisää aiheesta: Kun hääkuvaus jännittää – näin rentoudut ja löydät oman tarinasi
Wabi-sabi – miksi epätäydellinen ihminen koskettaa minua eniten
Ajatus, joka on kulkenut mukanani pitkään – sekä ihmisenä että kuvaajana – on wabi-sabi. Se on japanilainen maailmankuva, joka näkee kauneuden epätäydellisyydessä, keskeneräisyydessä ja hetkellisyydessä.
Minulle wabi-sabi ei ole estetiikkatrendi. Se on tapa katsoa ihmistä. Se on vastalause ajatukselle, että meidän pitäisi olla valmiita tai virheettömiä tullaksemme nähdyiksi. Wabi-sabi muistuttaa, että juuri rosoisuus tekee meistä todellisia.
Valokuvauksessa tämä näkyy hetkissä ennen kuin ihminen “korjaa itseään”. Katse, joka viivähtää. Käsi, joka ei tiedä mihin asettua. Hengitys, joka rauhoittuu. Näissä hetkissä on jotain, mitä ei voi lavastaa. Ne koskettavat, koska ne ovat totta. Tämä ajatus on myös filosofiani ihmisyydestä.
Uskon, että emme ole täällä tullaksemme valmiiksi, vaan tullaksemme nähdyiksi sellaisina kuin olemme. Rohkeus olla oma itsensä ei ole täydellisyyttä, vaan aitoutta.
Kun kuvaus on turvallinen tila, ihminen uskaltaa olla totta
Wabi-sabi näkyy tavassani kohdata ihmiset. Kuvaus ei ala kamerasta, vaan tilasta. Turvallisesta tilasta, jossa mitään ei tarvitse todistaa.
Luottamus kuvaajaan syntyy pienistä asioista: rauhallisesta läsnäolosta, kuuntelemisesta, siitä että mikään tunne ei ole väärä. Kun ihminen kokee olevansa turvassa, keho rentoutuu ja mieli hiljenee. Silloin rohkeus olla oma itsensä ei ole ponnistus, vaan luonnollinen seuraus.
Kuvaustilanne on ennen kaikkea kohtaaminen. Kun yhteys syntyy, kuvat seuraavat perässä.
"Kuvauksiin saapuessani pieni jännitys hävisi samantien tavatessani sinut. Ihanan rento ja läsnäoleva olemuksesi rauhoitti ja tuli tunne, että tästä syntyy jotain hienoa. Kuvauksissa sai rohkeasti olla omana itsenään ja hyvien neuvojen saattelemana tuoda esille jotain, mistä oli haaveillut. Kiitos tästä mahtavasta kokemuksesta."
Ehkä sinun ei tarvitse muuttua
Palataan hetkeen alussa. Sama huone, sama valo. Mutta nyt jokin on toisin. Ehkä huomaat, ettei sinun tarvitse muuttua tullaksesi nähdyksi. Ehkä riittää, että olet.
Rohkeus olla oma itsensä kameran edessä ei ole suoritus. Se on lupa olla totta. Ja joskus se on alku lempeämmälle suhteelle itseesi ♥️
Lue lisää aiheesta; Miksi juuri voimaannuttava boudoir-kuvaus voi muuttaa katseesi itseesi
Jos rohkeus olla oma itsensä kameran edessä herätti sinussa jotakin ajatusta, ehkä se ei ole sattumaa. Ehkä jokin sinussa tunnisti itsensä näissä sanoissa – keskeneräisyyden, epäröinnin, toiveen tulla nähdyksi ilman suorittamista.
Olet lämpimästi tervetullut jatkamaan matkaa kanssani
xx Maikki
