Kun hääkuvaus jännittää – näin rentoudut ja löydät oman tarinasi
- Maikki Wuoristo
- 17 tuntia sitten
- 4 min käytetty lukemiseen
Kameran edessä oleminen tuntuu oudolta melkein kaikille.
Jo pelkkä ajatus siitä, että joku seuraa sinua kameran kanssa päivän ajan, voi herättää vähän saman tunteen kuin se hetki, kun kävelet kohti alttaria ja mietit: “Nyt kaikki katsoo.”
Mutta haluan sanoa sinulle jotain lempeää ja tärkeää:
Jännitys ei ole merkki siitä, että teissä olisi jotain vikaa. Jännitys on merkki siitä, että tämä hetki on teille oikeasti tärkeä.
Olen valokuvaaja Maikki Wuoristo, ja olen kuvannut kymmeniä pareja
Turussa, Salossa, Helsingissä ja koko Etelä-Suomessa.
Miksi hääkuvaus jännittää lähes kaikkia
Kuvaustilanteessa ei ole mitään outoa siinä, että jännittää. Lähes kaikki parit sanovat samaa ennen hääpäivää:
“Me ei osata olla kuvissa.”
“Me jäykistytään.”
“Me ei olla kuvauksellisia.”
“Me ollaan vähän kömpelöitä.”
Jännitys syntyy usein siitä, että ajattelemme kuvaamisen olevan esiintymistä.
Että meidän pitäisi olla jotakin muuta kuin olemme.
Jännitys syntyy:
tuntemattomasta
siitä, ettei tiedä mitä odottaa
ajatuksesta, että pitäisi “osata olla kuvissa”
vertailusta muihin kuviin
peloista: “Näytänkö hölmöltä?”, “Näkyykö jännitys?”
siitä, että hetki on tärkeä ja intiimi
Mutta dokumentaarinen ja tarinallinen kuvaus ei vaadi mitään suorittamista.
Se ei pyydä ketään käyttäytymään tietyllä tavalla. Se ei vaadi “kuvauksellisuutta”.
Todellisuudessa jännitys alkaa hävitä nopeasti, kun kuvaus muuttuu vuorovaikutukseksi — ei poseeraukseksi.
Kun unohdat kameran, kuviin jää jäljelle vain se, mikä on totta. Minä en etsi täydellistä posea, vaan hetkeä, jossa te olette yhdessä — kun unohdatte kaiken muun ja täydellisyyden tavoittelun. Kun olette läsnä rakkaudessa ja näette toisianne. Silloin tapahtuu se pieni ihme – jännitys alkaa sulaa.
Lue myös: Mitä on dokumentaarinen hääkuvaus? Aitoutta ja tunteita elämän tärkeimpään päivään ja Miten dokumentaarinen hääkuvaus etenee – opas hääparille
Ensimmäiset 10 minuuttia – miltä kuvaustilanne oikeasti tuntuu
Tämä on osio, jota kukaan ei puhu ääneen, mutta joka auttaa eniten.
Ensimmäiset 2 minuuttia
Pari “skannaa” tilannetta.
Kädet hakevat paikkaansa, joku naurahtaa jännityksestä, toinen miettii miltä näyttää.
Tämä on normi, ei ongelma.
3–5 minuutin kohdalla
Kävely hidastuu.
Hengitys tasaantuu.
Teidän välinen energia muuttuu näkyväksi.
Kamera ei enää hallitse hetkeä.
6–10 minuutin kohdalla
Tapahtuu jotakin kaunista:
te ette enää puhu minulle, vaan toisillenne.
Minä en ohjaa — minä vain havainnoin.
Tässä vaiheessa syntyvät usein ne kuvat, joissa näkyy:
helpotus
nauru
aidosti pehmennyt katse
se pieni, rakastava tapa koskettaa toista
Tämä on se syy, miksi dokumentaarinen tyyli toimii —
se antaa jännityksen sulaa luonnollisesti.
Luottamus ja yhteys – rentouden ydin
Rentous ei synny kuvauksen aikana. Se syntyy jo ennen sitä.
Jo viikkoja ennen hääpäivää rakennamme yhteyttä:
Tustustumme kenties alun alkaen puhelun tai videopuhelun välityksellä
Saatte minulta ennakkokyselyn tarinastanne
Pidämme hyvissä ajoin ennen hääpäivää tapaamisen, jossa tutustumme rauhassa; käymme läpi toiveet ja huolet, käymme läpi päivän kulun
Joskus nauramme epävarmuuden yli jo ennen kuin kamera käynnistyy
Kun tapaamme hääpäivänä, te ette kohtaa vierasta ihmistä kameran kanssa.
Te kohtaatte tutun ihmisen, joka tietää teidän tarinan.
Minulle tärkeintä on, että te tunnette olonne turvalliseksi. Luottamus on kaiken ydin. Silloin voitte unohtaa kameran ja olla vain yhdessä.
“Unohdimme ihan täysin, että olit siellä kameran kanssa.”
Se kertoo siitä, että turvallinen tila syntyi. Ja kun tila on turvallinen, kuvat ovat aitoja.
Potrettikuvaus – ohjattua tunnetta, ei poseeraamista
Moni ajattelee, että dokumentaarinen kuvaaja ei ohjaa lainkaan. Ehkä tässä tapauksessa olisikin parempi puhua tarinallisesta kuvaamisesta, jossa autan teitä kuvaussa, kuten elokuvaohjaaja.
Totuus on, että potretit ovat aina pieni hetki, jossa minä johdatan teitä lempeästi – ei siksi, että haluan asentoja, vaan jotta te uskallatte olla läsnä toisillenne.
Minun tehtäväni ei ole “asettaa teitä”, vaan:
luoda tila
näyttää valo
ohjata liikkeen kautta
auttaa unohtamaan kamera
rakentaa tunne näkyväksi
Ohjaan niin kuin ohjaaja ohjaa näyttelijöitä — tunteeseen, ei asentoon.
Ohjaan liikkeen ja tunteen kautta:
“Pysähtykää tähän hetkeksi.”
“Hengittäkää yhdessä.”
“Katsokaa toistenne ohi.”
“Sitten toisiinne.”
“Puhukaa siitä, miltä tänään tuntuu.”
Tiedätkö, mitä näistä yleensä syntyy?
Ne hetket, joista hääpari sanoo jälkeenpäin: “Tämä tuntuu eniten meiltä.”
Parhaat potretit eivät synny suorittamalla, vaan unohtamalla koko kuvaustilanteen. Ne ovat kuin pieni hengähdys kaiken juhlan keskellä.
Liike ja kosketus – kehon luonnollinen tapa purkaa jännitystä
On olemassa syy, miksi liike toimii paremmin kuin staattinen poseeraus.
Keho ei osaa jännittää täydellä teholla silloin, kun se:
kävelee
hengittää yhdessä
koskettaa
vaihtaa painoa jalalta toiselle
nauraa
pysähtyy ja jatkaa
Liike auttaa teitä unohtamaan miltä näytätte.
Kosketus auttaa tuntemaan miltä toisesta tuntuu.
Kun nämä kaksi yhdistyvät, kuvista tulee:
pehmeämpiä
aidompia
herkempiä
luonnollisempia
sellaisia, jotka “tuntuvat oikeilta”
Tarinallinen esimerkki – hääpari, joka jännitti aivan valtavasti
Haluan kertoa yhden tarinan, koska se muistuttaa, ettei kukaan ole “huono kuvattava”.
Eräs pari tuli potretteihin niin jännittyneinä, että sulhasen kädet tärisivät.
Morsian sanoi minulle hiljaa: “Me varmaan näytetään tosi kireiltä.” Sanoin heille:
“Ei tarvitse olla mitään. Riittää että olette tässä ja ihan sellaisella jännityksellä kuin tilanne tuntuu.”
Ohjasin heidät kävelemään rauhallisesti ja puhumaan siitä, mitä he odottivat eniten illalta. En käskenyt hymyilemään. En ohjannut leukaa oikeaan kulmaan.
En korjannut käden paikkaa.
Ja kymmenessä minuutissa tapahtui tämä:
kädet lakkaavat tärisemästä
hengitys hidastui
epävarmuus vaihtuu häpeilemättömään nauruun
katse löysi toisen
ja olemus muuttuu pehmeäksi
Ihan täydellistä jännityksen purkua. Sitä on rakkaus: se tapahtuu juuri silloin, kun emme yritä.
Pieni checklist – näin rentoudut hääkuvauksessa
1. Hengitä kunnolla.
Hengitys rauhoittaa hermoston.
2. Pidä toinen lähellä.
Läheisyys vapauttaa kehoa.
3. Keskity siihen, miltä tuntuu — ei miltä näyttää.
Ulkonäkö ei tee kuvasta koskettavaa, tunne tekee.
4. Liiku hitaasti.
Liike vapauttaa.
5. Luota siihen, että minä ohjaan.
Et jää yksin tilanteeseen.
6. Pidä pieni hetki kahdestaan ennen potretteja.
5 minuutin rauha näkyy kuvissa.
7. Hyväksy jännitys.
Kun sen hyväksyy, se sulaa nopeammin.
Usein kysyttyä hääkuvauksen jännityksestä
Entä jos jännitän todella paljon?
Ei haittaa. Ohjaan lempeästi liikkeen ja tunteen kautta, ja autan sinua unohtamaan kameran. Tutustumme jo ennen hääkuvausta ja voit näin myös rentoutua helpommin minun kanssani.
Kuinka paljon ohjaat kuvauksissa?
Sen verran kuin tarvitaan. Dokumentaarinen tyyli perustuu siihen, että kuvaustilanne saa hengittää. Ohjaan aina tunteen ja liikkeen kautta, tarvittaessa enemmän. Voit siis luottaa siihen, että osaan ottaa huomioon jännityksesi ja lempeästi ohjata sinua. Mitään ei tarvitse itse osata.
Autatko valmistautumaan etukäteen?
Kyllä – suunnittelu ja keskustelu ennen kuvausta auttavat poistamaan jännitystä ja rakentamaan luottamusta.
Voiko hääkuvaus olla rento, vaikka emme ole “kuvauksellisia”?
Ehdottomasti. Kuvauksellisuus ei ole ulkonäköä, vaan tunnetta. Minun tehtäväni on nähdä se.
Jos haluat, että hääkuvat tuntuvat aidolta — ei suoritetuilta
Hääkuvaus ei ole esitys. Se on tarina, joka tapahtuu teidän rytmissä, teidän tavallanne, teidän valossa.
Jos haluat hääkuvia, joissa:
on rauhaa
on tunnetta
on tarinaa
on aitoa yhteyttä
on teidän oma tapa rakastaa
…olen teitä varten.
Tutustu dokumentaariseen hääkuvaukseen
Lue hääkuvausopas
xx Maikki
